Saturday, October 4, 2025

Fantasikoja, vko 40

Voi elämä miten pitkään me tällä kertaa rämmimmekään ties missä mutalammikoissa ja öisissä metsissä ennen kuin saimme paketin edes jollain tasolla nippuun ja käyntiin taas. Uskon, että nyt viimein - kaiken tämän kompuroinnin jälkeen - olemme tilanteessa, jossa molemmat ymmärrämme mitä vaatii se, että emme enää eksy toisistamme. 


Kävimme tällä viikolla läpi sovelluksen. Olin jo tosi vähällä luopua koko sovelluksesta, mutta sitten sinä keksit sen uudistuneen ja minä ihastuin kaikkiin ihaniin kinky-tehtävä ja rangaistusehdotuksiin, joita se tarjosi. 


Yhtenä uutena tehtävänä tuli mukaan fantasiasta kirjoittaminen viikoittain ja sillä tiellä olen liikkeellä nyt. Kuten arvata saattaa - tästä ei taida tulla ihan lyhyt tarina. 


Puhuimme leluhankinnoista, koska rangaistuslistalla on 30min gägin käyttö. Meillä on omissa varastoissa pallo- ja rengasgägit, mutta minun leukani kipuilevat pitkässä käytössä ja huomio menee liiaksi siihen. Siksi olemme puhuneet perinteisen suukapulan hankinnasta ja samalla nousi sitten esille kysymys - tarvitaanko muuta? Teippiä tilattiinkin juuri. Voi eih. Sitä kyllä odotan kovin. Että teippaisit minut tiukkaan pakettiin, antaisit olla, pistäisit odottamaan, tuottaisit kipua ja orgasmeja vuorotellen - ja panisit. Panisit niin paljon. Tosin suuhun et voi nyt panna pariin viikkoon, mutta sitten, kunhan terveyteni taas sallii, sitten lupaan ottaa sinulta suihin polvillani ihan joka ilta iltarutuaalinamme. 


En ole varsinaisesti miettinyt uusia leluja, mutta yksi jännä, kummallinen ajatus minulla on ollut mielenpäällä. Jostain syystä minua on alkanut kiehtoa ajatus isommasta anustapista. Sellaisesta, joka olisi siedettävissä, mutta jonka kanssa ei enää luultavimmin tehtäisi mitään. Sellaisesta, jonka voisit yhdistää odotusrangaistukseen ja siinä minä sitten olisin, iso tappi pyllyssäni odottamassa sinua. 


Hain nettikaupasta anustappeja ja löysin taas uuden ajatuksen. Mitä jos sittenkin tahtoisin hännän? Ajatus tuntuu tyhmältä, mutta huomaan viehtyväni päivä päivältä enemmän myös nöyryyttävistä ajatuksista. Mitä jos pistät minulle kaulapannan - ja hännän - ja käsket seurata kontaten kotonamme, kun olemme kahdestaan? Olenhan narttusi, jota saat käyttää ihan niin kuin haluat. Ja, joka tekee, mitä haluat. 


Voit uskoa, että leikkimme käyntiin lähteminen on tarjoillut minulle fantasikoja. Mutta nyt keskityn siihen, mitä ajattelen matkaltamme, jolla mahdollisuudet toteuttaa leikkiämme, ovat rajalliset. Erityisesti nyt, kun emme tiedä nukummeko makuuhuoneessa suljetun oven takana vai olohuoneessa keskellä kaikkea. 


Mutta vaihtoehdot huomioon ottaen mun haaveeni tälle reissulle on tässä:

  • Haluan tehdä asentoharjoitukseni ainakin tänään, mahdollisesti myös huomenna. 
  • Haluaisin illalla, kun todennäköisimmin katsomme yhdessä telkkaria, pitää tappia. 
  • Muistatko, kun olemme puhuneet ulkona panemisesta. Myönnän miettiväni onnistuisiko se nyt? Ulkona on kylmä, tiedän sen, mutta se on osa juttua. Sinun ei tarvitsisi riisua kuin sen verran kuin on ihan pakko. Itse haluaisin kokea sen. Maata kylmässä kosteassa maassa, palella samalla, kun panet minua. 
  • Iltarituaalin haluaisin suorittaa. Se on selvää. Jos nukumme makuuhuoneessa, se on helppo tehdä nukkumaan mennessä siellä. Jos ei… Pitää miettiä, että hoidetaanko iltarituaali poikkeuksellisesti ulkona - ehkä ilman riisumista tai sitten riisun vaatteet siksi hetkeksi, että saan sen hetken olla polvillani edessäsi. 
  • Jos nukumme makuuhuoneessa, pakkasin varalta mukaan teipin ja hupun. Haluaisin, että teippaisit minut kiinni, peittäisit pääni hupulla. Pitäisit sylissä. Koskettelisit. Kaikessa rauhassa. 


Saavumme perille. Pitää lopettaa tältä kertaa. Rakastan Sua, kumppanini, isäntäni, isini. 

No comments:

Post a Comment

Matkalla ja rangaistuksia

Se on hassua, miten vaikealta asioista puhuminen edelleenkin tuntuu. Ajoimme tänään pitkän matkan ja juttelimme samalla yhtä ja toist...