Kipu ja rajat

Kipu. Rajat. Rajat tulevat esiin joskus ihan yllättävillä tavoilla. 

Olimme viikonloppuna yhdessä reissussa. Reissu tarjosi meille loistavan tilaisuuden sessioida ihan rauhassa. Täytyy sanoa, että hitsi se tuli tarpeeseen. Hitsi sitä oli ollut ikävä. 

Lauantaina kuvittelin, etten jaksaisi oikein mitään. Noh. Minun roolini on helppo, kun sinä viet. Session jälkeen tärisin sylissäsi, minun oli aivan hirvittävän kylmä. Vaan samalla maailma oli niin täydellinen. 

Sunnuntain sessioon esitin muutaman pyynnön. Olin löytänyt kepin, jota halusin testata piiskauksessa. Otit sen vastaan ja minä koin jotain vahvasti uutta. Kenties syvintä kipua, jota olen sessioissamme kokenut. 

Sessiossa oli paljon vahvoja elementtejä. Piiiskasit minua pitkään. Panit syvälle kurkkuun - ja rajusti perseeseen. Panit rajusti kalulla ja leluilla. Työnsit minuun myös pakastimessa olleen kylmän dildon. Purit. Et kenties niin lujaa kuin olisin halunnut, mutta purit ja se oli upeaa. Viritit ketjun kulkemaan pyllyvaossani ja selälläni. Teippasit keholleni ilmastointiteippiä - vain repiäksesi sen pois. Viimeinen orgasmi, jonka aiheutit satisfyerillä oli niin raju, että tunsin hajoavani täysin osiksi lakanalle. Hetken mietin, että joudun puhaltamaan pelin poikki, mutta sinä luit tilanteen ja riisuit kahleet ja riisuit pannan. 

Siinä hetkessä minä muutuin maailman ohuimmasta lasista tehdyksi esineeksi ja jokainen liikahdus oli kuin jokin olisi puristanut esinettä - tai sen sirpaleita rikki, rikki, uudelleen rikki. Kipu valtasi kehoni, vyöryi ylitseni ja otti vallan. En halunnut liikkua, koska jokainen liike sattui. Kehossasi oli täysin järjettömiä kipupisteitä. Minua sattui piiskaamaasi pyllyyn, panemaasi pi***un, runtelemiisi rintoihin, mutta myös kummalliseen pisteeseen kyljessä, käsivarsiin, nilkkoihin ja vähän sinne tänne. Aivan kuin keho olisi ollut sillä tavalla sekaisin, ettei se oikeasti enää tiennyt mistä kohdin kipusignaalit tulisi lähettää. 

Mutta siinä hetkessä oli jotain niin äärettömän kaunista. Hajosin, mutta tiesin, että sinun käsiesi suojassa ohut lasi sulaa ja syntyy uudelleen. Sinä keräät minut kasaan, korjaat sen, mikä meni rikki. Ja siinä, sylissäsi, minä saan olla juuri niin rikkinäinen minä, kuin ikinä. 

Valitettavasti sunnuntain kotiinpaluun aikataulu tuli vastaan liian nopeasti. Koen, että jälkihoito jäi vähän kesken. Oli pakko jättää. Olo autossa oli tosi epätodellinen. En olisi millään halunnut lähteä kotiin, arkeen. 

Kipu oli vahvasti läsnä autossa. Hoin itselleni, että se on kuin joskus minuun jääneet sormenjälkesi, pienen pienet mustelmat kehossani - muistoja siitä mitä oli. Kotona illalla totuus alkoi kuitenkin valjeta. 

Olet aiheuttanut pakaroihini pieniä muistelmia joskus. Olemme yhdessä ihmetelleet valokuvia mustelmille hakatuista takamuksista. Olen kysynyt sinulta, että mitä ihmettä tuossa on pitänyt tehdä? Nyt tiedän. 

Kun illalla tajusin mustelmat pyllyssäni, minulle tuli vaikea olo. Tuli vahva tunne, etten halua, että kukaan näkee niitä. Ensimmäisenä ajattelin, etten halua Murun näkevän niitä. Sitten tajusin, etten oikeastaan halua näyttää niitä sinullakaan. Jokin kummallinen raja tuli vastaan ja kuitenkaan en edes tiedä onko se raja? Mustelmat tuntuvat vaikeilta. Kenties siksi, että ne ovat nyt ensimmäiset, oikeat, piiloteltavat jäljet siitä mikä minä oikein olen. Jossain hetkessä mustelmat tuntuvat kuin polttomerkiltä siitä, että olen nainen, joka haluaa kumppaninsa hakkaavan häntä kepillä. Tunsin jopa häpeää siitä mikä olen. 

Oloni on vaikea, mutta samalla me molemmat aivan varmasti tiedämme sen. Tässä ei ole raja. Tämä ei ollut liikaa. Tämä ei riitä. Vaikka se olisikin ollut liikaa nyt (mitä se ei ollut, se oli ihanaa), se ei riitä enää vuoden päästä. Se on kuin se kohtaus kirjasta Ensisolmu. Se, jonka kerroin ahdistaneen minua niin, että meinasin ajaa tien sivuun ja oksentaa. ”Ja sitten löydät itsesi tekemästä toinen toistaan hullumpia juttuja”. Olemme leikkineet noin vuoden.  Olemme kulkeneet reilun vuoden siitä, kun sanoit, ettet rajoittaisi liikkumistani ja olimme yhtä mieltä siitä, ettei piiskaaminen ole meidän juttu. Nyt on ok piiskata pylly mustelmille kepillä ja sanoa nauttivansa panosta, joka tapahtuu, kun toinen on melkein sammunut unilääkkeistä. Me molemmat tiedämme, ettei kysymys kuulu mitä nyt? 

Mitä vuoden päästä? Entä viiden?

Bileet - menneet ja tulevat

Viimein on aika summata bileet - menneet ja tulevat. 

Edellisistä - ja ensimmäisistä - bileistämme on kulunut reilu kuukausi. On vaikea saada täysin kiinni sen aikaisista ajatuksista ja tunteista. 

Jännitin. Pelkäsinkin bileisiin menoa kovin. Pääni oli täynnä kysymyksiä. Miten kokisin ihmismassan? Miten sen, että monet panisivat ympärilläni? Pystyisinkö itse tekemään mitään seksiin liittyvääkään siinä, muiden keskellä? Ahdistuisinko? Nauttisinko bileistä? Tuntisinko oloni Isäntäni kanssa turvalliseksi? Joutuisinko kenties lähtemään pois kesken? Kuinka paljon se harmittaisi? 

Bileet alkoivat ensikertalaisten tutustumiskierroksella. Se oli varmasti hyvä, mutta ihmettelin sitä, ettei turvasanasta puhuttu mitään. Se, mikä hitusen harmitti, oli se, että ekakertalaisten kierroksen aikaan sybian-huone ja peilihuone olivat jo täysin varattuja, joten ne jäivät tältä reissulta väliin. 

Bileiden alkuvaihe oli tunnelmaltaan jännä. Se oli jotenkin täynnä sellaista odotusta ja ihmettelyä. Vain hyvin harvat alkoivat hommiin ikään kuin samantien ja siinä tilanteessa toisten paneminen ja suuseksi tuntui vähän kummalliselta. Ilta eteni ja pikkuhiljaa porukat alkoivat enenevässä määrin hommiin ja siinä vaiheessa yllätyin omista tunteistani. Tajusin, ettei muiden seksin harrastaminen samassa tilassa tuntunut oikein miltään. Lähinnä hämmentävältä - ja sekin liittyi enemmän siihen tilanteeseen: ”Tässä mä nyt todella olen. Seksibileissä ja nää panee tässä mun ympärillä”.  Mutta tajusin siis, että muiden perusseksi ympärillä ei herättänyt mussa negatiivisia tunteita, mutta ei myöskään juuri positiivisia. En kiihottunut muiden perusseksistä. 

Sen sijaan yhdessä vaiheessa iltaa katseltiin kahta pariskuntaa, joilla oli samantyyppinen dynamiikka kuin meillä. Heitä oli kiva katsella ja seurata. Toisen pariskunnan mies piiskasi pitkään naista. Sen katseleminen oli ihanaa. Toisen pariskunnan mies pani naista ja samaan aikaan pakotti lelulla tämän saamaan orgasmin toisensa perään. Nainen pyysi ja aneli miestä lopettamaan, mutta mies ei lopettanut. Se kiihotti minua suuresti. 

Minulla meni pitkään löytää se rohkeus itsestäni, että pystyin tekemään kartanolla mitään. Lopulta kuitenkin pääsin testaamaan juuri niitä asioita, joita halusinkin - seksikeinun peilit ympärillämme. Oli uskomattoman upeaa roikkua siinä sinun pannessa minua ja nähdä katosta olevasta peilistä kuinka työnnyt minuun yhä uudelleen. Toinen asia, jonka halusin kokea, oli se, että panet minua tilassa, jossa on muita ihmisiä, muita, jotka panevat keskenään. Onneksi satuimme hämärään huoneeseen niin, että olimme siellä kaksin. Sain valita mielestäni hyvän paikan korokkeella, pääsimme alkuun ja pikkuhiljaa tila täyttyi muista ihmisistä. Samalla korokkeella kanssamme oli kaksi muutakin paria panemassa. Se oli jännä tunne, kun kaikki korokkeen liike ei ollutkaan omaa liikettämme. 

Kartanolta lähteminen oli kuin olisi astunut ulos toisesta ulottuvuudesta. Olin bileiden jälkeen tosi kuormittunut, herkillä - apeakin. Se meni ohi ja nyt odotan kovin seuraavia bileitä, joihin on nyt alle viikko. 

Olen miettinyt mitä odotan seuraavilta bileiltä? Ensinnäkin olen paljon miettinyt pystyisimmekö sessioimaan muiden nähden? Voisitko piiskata minua? Voisitko teipata? Miltä se tuntuisi, kun kaikki tapahtuisi muiden katsellessa? En tiedä. Lauantaina otamme siitä selvää. Lisäksi lauantaina saat kohdata ensimmäistä kertaa hänet, joka on ensimmäinen tuttuni näissä porukoissa. Tällä kertaa me puhumme jollekin! 

Ps. Panta on takaisin kaulassa. Toivon, että nyt pysyvästi. 

Panta on poissa

Piti kirjoittaa bileistä, mutta se jäi. Yritän palata niihin tunnelmiin vielä, vaikkei se varmasti onnistukaan samalla tavalla kuin silloin tuoreeltaan. 

Nyt kuitenkin haluan talteen tämän hetken. 

Annoin Sinulle eilen pantani ja sanoin, etten halua sitä, koska se on tyhjä. Sanoin myös, että koen, ettemme osaa muodostaa ja ylläpitää sellaista suhdetta kuin haluaisin, tarvitsisin. 

Taustalla oli monta asiaa. Arki on lyönyt kasvoja vasten sellaisena märkänä rättinä, ettei sitä uskokaan. Tuntuu, ettei ole ollut aikaa, eikä ilmeisesti jaksamistakaan tehdä oikein mitään. On tuntunut siltä, että törmäämme samaan haasteeseen kuin silloin kesälläkin - emme saa rakennettua oikein mitään todellista. Minä kaipaisin lisää, enemmän, mutta kun aikaa kuluu ja mitään ei tapahdukaan, menen solmuille ja kaikki on vaikeaa, eikä oikein mikään tunnu enää edes ajatuksen tasolla hyvältä. 

Mutta. Eilinen osoitti hyvin sen, mikä merkitys pannalla on. Ajattelin pitkin päivää, että se kuristaa. Ei tunnu hyvältä. Ja se tuntuu nimenomaan - tyhjältä. Ajattelin, että pyydän sinua ottamaan sen pois. Koin, etten voi ottaa sitä itse pois. En vain voi tehdä sitä. Sitten en kuitenkaan saanut sanottua asiasta sinulle. Illalla suihkussa käydessä otin pannan pois kuten aina. En saanutkaan laitettua sitä takaisin. Lopulta annoin sen sinulle ja kysyit haluanko sen takaisin. En tiennyt vastausta, mutta käännyin, jotta voisit laittaa sen takaisin kaulaani. 

Nyt pantaa ei enää ole. Tänään en suihkun jälkeen taas saanut sitä laitettua takaisin. Tiedän, että pahoitin mielesi. Sanoit, ettei panta ole sellainen leikkikalu, joka otetaan pois, kun tuntuu pahalta. 

Ei olekaan. Ei olekaan. Voi kun tietäisit miten paljon se minulle on merkinnyt. Ja miten pahalta tuntui todeta, ettei panta anna minulle sitä, mitä siltä halusin. Kaipaan. Että minusta tuntuu vähän siltä kuin panta olisi laitettu kaulaani ja unohdettu siihen. Tällä viikolla olen kokenut niin vahvasti, että minut on unohdettu. 

Tiedän kyllä, että sinulla on ollut rankka viikko. Ymmärrän kyllä, että tällä viikolla ei olisi pystytty tämän parempaan. Tai noh. Tiedöt kyllä minkä suhteen ajattelen, että olisi pitänyt pystyä. Mutta tässä on nyt kyse paljon pidemmästä ajasta. 

Tiedän, että olen haastava. Tiedän, että vaadin. Kenties liikaakin. Tänä iltana koin tunnemylläkön olevan kuin pienellä lapsella. 

Kello tulee neljä. Nukuttaa, ei nukuta. En tahdo tulla sänkyyn. En halua laittaa pantaa, mutta ilman olokin tekee hengityksestä vaikeaa. Lupaukset. En tiedä onko niitä enää olemassakaan. 

Ajattelin, etten voi ottaa pantaa pois, koska niin tehdessäni rikon jotain liian arvokasta. Silti tein niin.