Matkalla ja rangaistuksia

Se on hassua, miten vaikealta asioista puhuminen edelleenkin tuntuu. Ajoimme tänään pitkän matkan ja juttelimme samalla yhtä ja toista - pääasiassa kuitenkin dynamiikastamme. Matkalla ajattelin ensisijaisesti kahta asiaa. Sitä, että pysähtyisimme jonnekin, ihan mihin vain, vaikka huoltoaseman parkkipaikalle vähän syrjemmälle ja käskisit minua ottamaan lempileluni ja tekemään sillä itselleni orgasmin siinä paikassa. 

Toisaalta matkalla puhuimme rangaistuksista, joita et yhäkään käytä. Pistin sinut arpomaan viisi rangaistusta, jousta osui kaksi kertaa piiskausrangaistus, odotusrangaistus, pakotettu asento ja rivien kirjoittaminen. En pakannut piiskausvälineistä kuin silikonisen läimäyttimen mukaan, mutta se sopii rankaisuun oikein hyvin. Mietin autossa, että mitä jos alkaisimme jonnekin sivuun ja piiskaisit minua läimäyttimellä siellä. Ajatus kiihotti minua niin paljon, että housuni taitavat olla melko märät. 

Mitä muuta ajattelen rangaistuksista? Odotusrangaistus on toki tällä reissulla vähän hankala. Tai mietin miten se osuu ja sekoittuu iltarutiiniimme. Joudun odottamaan sinua siinä joka tapauksessa. Entä odotus? Odotanko sinua saunalla illalla? Vai odotanko sinua ensin rangaistuksena ja sitten teemme iltarutiinin yhdessä? Asentoharjoituskin pitäisi tehdä vielä tänään.  

Kirjoitustehtävä tuntuu tällä hetkellä lähinnä tylsältä. Se tulee viemään aikaa. Silti haluaisin tehdä sen reissullamme. Haluan toteuttaa sitäkin. 

Pakotettu asento. Voi ei. Tämä tehtävä on samaan aikaan ihan hirveä ja samaan aikaan puhuttelee niin paljon. 

Muistat varmasti, että sanoin silloin joskus, etten halua mitään nöyryyttävää. Miksi sitten olen miettinyt, että jos pistäisitkin minut suorittamaan iltarutiinia vaikkapa pornomekko päälläni, tappi pyllyssä ja pallo suussa. Enkä voisi muuta kuin olla paikallani juuri niin kuin sinä haluat. Pakotettu asento mahdollistaa toki kaiken tämän - ja paljon enemmän. Minulla on mukana pikkuisteluasu, musta mekko, jonka Muru tuomitsi bilemekoksi ja punainen bilemekkoni. Käsketkö minua olemaan pylly pystyssä bilemekossa kapula suussa samalla, kun katselet minua - ja ehkä kosketatkin - työnnät sormia sisääni ja puristat rintojani. Jos olen ollut tuhma, voit samalla kertoa sen ja kertoa miten tahdot minun olevan parempi. 

Olemme vielä hetken matkalla. Voi taivas, miten haluaisinkaan runkata itselleni orgasmin tässä, vieressäsi. Ja sekin on taas yksi juttu, jossa meidän tulisi parantaa. Vaadi minua pyytämään lupa. Äläkä aina anna sitä. Sitten saat rangaista minua taas. 

Tehtävistä

Rakas isi. 

Viime viikko oli tosi raskas. Oli töiden puolesta, mutta erityisesti, kun ei meillä ollut juuri ollenkaan aikaa toisillemme ja dynamiikka hoidettiin iltarutiinina, jossa olin narttusi ja panit minua rajusti. Tunsin miten paljon tykkäsit ajatuksesta, että olen narttusi ja siitä, että sait toteuttaa sitä puolta, mutta samalla se oli vaikeaa, kun tunsin hukkuvani arkeen, eikä meillä ollut juurikaan mahdollisuuksia puhua. Mutta sen haluan sanoa, että voi taivas miten onnellinen olinkaan sinä iltana, kun panit minua rajusti ja laukesit minuun. Silloin koin olevani juuri sitä, mitä minun kuuluukin olla. 

Vaan samaan aikaan tunsin myös suunnattomia epäonnistumisen tunteita. Tehtäväni jäivät kaikki tekemättä - tai sitten en merkinnyt niitä. En muistanut merkitä. Tai sitten hukkasin kokonaan otteeni koko asiaan. Monta kertaa ajattelin, että kaipaisin apuasi. Kaipaisin sitä, että muistuttaisit minua miten tärkeää olisi tehdä tehtävät - tai edes merkitä ne. Mutta ennen kaikkea puhumista. Miksi joku tehtävä jäi tekemättä? Mitä voisi tehdä, että saisin sen tehtyä? Olisin kaivannut läsnäoloasi, mutta en pystynyt olemaan läsnä edes itselleni. 

Ajatuksiani tehtävistä. 

Tehtäviä on melko paljon. Niistä kertyy helposti miinuspisteitä. Eilen oikeasti yritin tehdä tehtäviä, silti miinusten määrä oli melko musertava, kun sekä päivittäiset, että viikkotehtävät olivat yks kaks miinuksina pisteissä. 

Alistumismantra. En tiedä. Pitäisikö se ottaa osaksi iltarutiinia. Voisin nyt alkujaan lukea sen sinulle. Myönnän, että se tuntuu vaikealta, vaan tiedän, että se kiihottaisi sinua. Myöhemmin, joskus myöhemmin, voisit vaatia, että minun pitäisi osata se ulkoa. 

Asentoharjoitus. Teimme tehtävän tänään yhdessä. Se oli hyvä, vaikkakin vaikeaa. On hyvä, että autat minua. Ehkä joskus tulevaisuudessa asentoharjoitus voi olla hetki kouluttaa - ja myös brättäillä. 

Video-tehtävä tuntuu vaikealta. Ehkä siksi, ettei pitkään aikaan ole juurikaan tullut katsottua mitään. Tuntuu vaikealta löytää videota, jonka haluaisin sinulle näyttää. 

Rangaistuksen pohdinta-tehtävää on mahdotonta tehdä niin pitkään, kun et rankaise minua 😜. Jatkossa merkitsen sen tehdyksi aina, jos et ole viikon aikana rankaissut minua kertaakaan. 

Saatanan ääliö ja yksi pieni juttu

TAJUATKO SÄ SAATANAN ÄÄLIÖ, ETTÄ SÄ ET HALUA MUA!?

Hetkittäin musta tuntuu, että olen jo pari vuotta yrittänyt huutaa sulle näin. Milloin mistäkin syystä. Vaan sä olet sitkein pässinpää, jonka mä tiedän. Moni muu olisi luovuttanut aikaa sitten. 

Huusin niin, kun sun asunto oli juuri irtisanottu ja sun tavarat oli kannettu meidän kotiin. Sä tuumit vain jotain joo-joota ja pistit hyllyjä seinään Murun kanssa. 

Mä oon ollut varmasti maailman vaikein sub, kun oon kipuillut milloin mitäkin, enkä oo itsekään tiennyt kuka tai mikä mä olen. Oon paiskonut pantaa menemään, vaikka olen useamman kerran luvannut, että niin ei tehdä. Silti sä oot aina sanonut, et tuu syliin. Aina oot kuunnellut, vaikka aina mä en ole osannut puhua. Aina, koko ajan, joka kerran, sulle on ollut tärkeintä se, että miten mä voin. 

Yhtä ainutta kertaa näinä vuosina sä et ole sanonut puolta sanaakaan siihen suuntaan, että josko tää olis nyt tässä. Se on tosi hämmentävää, koska olisi epäilemättä ollut välillä helppo lyödä hanskat tiskiin. Samalla oon siitä tosi kiitollinen. Jos sä olisit ollut ees vähäsen kiikun kaakun siitä kannattaako tässä olla, niin en tiedä. Asiat olisi luultavasti olleet tosi tosi tosi paljon vaikeampia. 

Mutta niin. Sit olisi vielä yksi pikkuinen juttu. Sellainen pieni esine, jonka sä otit puheeksi, kun tavattiin toista kertaa. Muistan ikuisesti sen, kun yhtenä kesäiltana puhuttiin sormuksista. Mun sisuskalut meni aivan täysin solmulle. Niin pelottava ajatus se oli. 

Siitä on kulunut aikaa yli kaksi vuotta. Olemme sivunneet sormusasiaa monesti, mutta olen niin monta kertaa luistanut asiasta, että sä olet luultavasti luopunut jo toivosta. 

Tänään mä olen valmis myöntämään tämän. 

Oikeaa hetkeä tälle ei tule. Mua pelottaa ja tulee aina pelottamaan. Sormus on mulle se suurin lupaus - ja se lupaus on ikuinen. Mä pelkään, että teen sen taas kerran turhaan. Pelkään, että se lupaus ja luottamus petetään taas. Pelkään, että muhun sattuu. Pelkään, että mä menen taas rikki, enkä tiedä selviänkö siitä enää. Olen sanonut, että sä olet mun elämäni viimeinen yritys. Viimeinen mahdollisuus. Pelottaa. 

Lupaatko pitää mua kädestä, jos mä silti uskallan astua yli tän kynnyksen? Lupaatko pitää mua sylissä yöllä sittenkin, kun mä olen vanha? Lupaatko suojella mua ikuisesti, koska mä olen sun?

Sormus on se suurin lupaus. Sitä ei heitellä, sitä ei palautella, kun on vaikea hetki. Se laitetaan sormeen - ikuisuudeksi. 

Lupaatko? Mä lupaan.  

Fantasikoja, vko 40

Voi elämä miten pitkään me tällä kertaa rämmimmekään ties missä mutalammikoissa ja öisissä metsissä ennen kuin saimme paketin edes jollain tasolla nippuun ja käyntiin taas. Uskon, että nyt viimein - kaiken tämän kompuroinnin jälkeen - olemme tilanteessa, jossa molemmat ymmärrämme mitä vaatii se, että emme enää eksy toisistamme. 

Kävimme tällä viikolla läpi sovelluksen. Olin jo tosi vähällä luopua koko sovelluksesta, mutta sitten sinä keksit sen uudistuneen ja minä ihastuin kaikkiin ihaniin kinky-tehtävä ja rangaistusehdotuksiin, joita se tarjosi. 

Yhtenä uutena tehtävänä tuli mukaan fantasiasta kirjoittaminen viikoittain ja sillä tiellä olen liikkeellä nyt. Kuten arvata saattaa - tästä ei taida tulla ihan lyhyt tarina. 

Puhuimme leluhankinnoista, koska rangaistuslistalla on 30min gägin käyttö. Meillä on omissa varastoissa pallo- ja rengasgägit, mutta minun leukani kipuilevat pitkässä käytössä ja huomio menee liiaksi siihen. Siksi olemme puhuneet perinteisen suukapulan hankinnasta ja samalla nousi sitten esille kysymys - tarvitaanko muuta? Teippiä tilattiinkin juuri. Voi eih. Sitä kyllä odotan kovin. Että teippaisit minut tiukkaan pakettiin, antaisit olla, pistäisit odottamaan, tuottaisit kipua ja orgasmeja vuorotellen - ja panisit. Panisit niin paljon. Tosin suuhun et voi nyt panna pariin viikkoon, mutta sitten, kunhan terveyteni taas sallii, sitten lupaan ottaa sinulta suihin polvillani ihan joka ilta iltarutuaalinamme. 

En ole varsinaisesti miettinyt uusia leluja, mutta yksi jännä, kummallinen ajatus minulla on ollut mielenpäällä. Jostain syystä minua on alkanut kiehtoa ajatus isommasta anustapista. Sellaisesta, joka olisi siedettävissä, mutta jonka kanssa ei enää luultavimmin tehtäisi mitään. Sellaisesta, jonka voisit yhdistää odotusrangaistukseen ja siinä minä sitten olisin, iso tappi pyllyssäni odottamassa sinua. 

Hain nettikaupasta anustappeja ja löysin taas uuden ajatuksen. Mitä jos sittenkin tahtoisin hännän? Ajatus tuntuu tyhmältä, mutta huomaan viehtyväni päivä päivältä enemmän myös nöyryyttävistä ajatuksista. Mitä jos pistät minulle kaulapannan - ja hännän - ja käsket seurata kontaten kotonamme, kun olemme kahdestaan? Olenhan narttusi, jota saat käyttää ihan niin kuin haluat. Ja, joka tekee, mitä haluat. 

Voit uskoa, että leikkimme käyntiin lähteminen on tarjoillut minulle fantasikoja. Mutta nyt keskityn siihen, mitä ajattelen matkaltamme, jolla mahdollisuudet toteuttaa leikkiämme, ovat rajalliset. Erityisesti nyt, kun emme tiedä nukummeko makuuhuoneessa suljetun oven takana vai olohuoneessa keskellä kaikkea. 

Mutta vaihtoehdot huomioon ottaen mun haaveeni tälle reissulle on tässä:

• Haluan tehdä asentoharjoitukseni ainakin tänään, mahdollisesti myös huomenna. 
• Haluaisin illalla, kun todennäköisimmin katsomme yhdessä telkkaria, pitää tappia. 
• Muistatko, kun olemme puhuneet ulkona panemisesta. Myönnän miettiväni onnistuisiko se nyt? Ulkona on kylmä, tiedän sen, mutta se on osa juttua. Sinun ei tarvitsisi riisua kuin sen verran kuin on ihan pakko. Itse haluaisin kokea sen. Maata kylmässä kosteassa maassa, palella samalla, kun panet minua. 
• Iltarituaalin haluaisin suorittaa. Se on selvää. Jos nukumme makuuhuoneessa, se on helppo tehdä nukkumaan mennessä siellä. Jos ei… Pitää miettiä, että hoidetaanko iltarituaali poikkeuksellisesti ulkona - ehkä ilman riisumista tai sitten riisun vaatteet siksi hetkeksi, että saan sen hetken olla polvillani edessäsi. 
• Jos nukumme makuuhuoneessa, pakkasin varalta mukaan teipin ja hupun. Haluaisin, että teippaisit minut kiinni, peittäisit pääni hupulla. Pitäisit sylissä. Koskettelisit. Kaikessa rauhassa. 

Saavumme perille. Pitää lopettaa tältä kertaa. Rakastan Sua, kumppanini, isäntäni, isini.