Kipu ja rajat

Kipu. Rajat. Rajat tulevat esiin joskus ihan yllättävillä tavoilla. 

Olimme viikonloppuna yhdessä reissussa. Reissu tarjosi meille loistavan tilaisuuden sessioida ihan rauhassa. Täytyy sanoa, että hitsi se tuli tarpeeseen. Hitsi sitä oli ollut ikävä. 

Lauantaina kuvittelin, etten jaksaisi oikein mitään. Noh. Minun roolini on helppo, kun sinä viet. Session jälkeen tärisin sylissäsi, minun oli aivan hirvittävän kylmä. Vaan samalla maailma oli niin täydellinen. 

Sunnuntain sessioon esitin muutaman pyynnön. Olin löytänyt kepin, jota halusin testata piiskauksessa. Otit sen vastaan ja minä koin jotain vahvasti uutta. Kenties syvintä kipua, jota olen sessioissamme kokenut. 

Sessiossa oli paljon vahvoja elementtejä. Piiiskasit minua pitkään. Panit syvälle kurkkuun - ja rajusti perseeseen. Panit rajusti kalulla ja leluilla. Työnsit minuun myös pakastimessa olleen kylmän dildon. Purit. Et kenties niin lujaa kuin olisin halunnut, mutta purit ja se oli upeaa. Viritit ketjun kulkemaan pyllyvaossani ja selälläni. Teippasit keholleni ilmastointiteippiä - vain repiäksesi sen pois. Viimeinen orgasmi, jonka aiheutit satisfyerillä oli niin raju, että tunsin hajoavani täysin osiksi lakanalle. Hetken mietin, että joudun puhaltamaan pelin poikki, mutta sinä luit tilanteen ja riisuit kahleet ja riisuit pannan. 

Siinä hetkessä minä muutuin maailman ohuimmasta lasista tehdyksi esineeksi ja jokainen liikahdus oli kuin jokin olisi puristanut esinettä - tai sen sirpaleita rikki, rikki, uudelleen rikki. Kipu valtasi kehoni, vyöryi ylitseni ja otti vallan. En halunnut liikkua, koska jokainen liike sattui. Kehossasi oli täysin järjettömiä kipupisteitä. Minua sattui piiskaamaasi pyllyyn, panemaasi pi***un, runtelemiisi rintoihin, mutta myös kummalliseen pisteeseen kyljessä, käsivarsiin, nilkkoihin ja vähän sinne tänne. Aivan kuin keho olisi ollut sillä tavalla sekaisin, ettei se oikeasti enää tiennyt mistä kohdin kipusignaalit tulisi lähettää. 

Mutta siinä hetkessä oli jotain niin äärettömän kaunista. Hajosin, mutta tiesin, että sinun käsiesi suojassa ohut lasi sulaa ja syntyy uudelleen. Sinä keräät minut kasaan, korjaat sen, mikä meni rikki. Ja siinä, sylissäsi, minä saan olla juuri niin rikkinäinen minä, kuin ikinä. 

Valitettavasti sunnuntain kotiinpaluun aikataulu tuli vastaan liian nopeasti. Koen, että jälkihoito jäi vähän kesken. Oli pakko jättää. Olo autossa oli tosi epätodellinen. En olisi millään halunnut lähteä kotiin, arkeen. 

Kipu oli vahvasti läsnä autossa. Hoin itselleni, että se on kuin joskus minuun jääneet sormenjälkesi, pienen pienet mustelmat kehossani - muistoja siitä mitä oli. Kotona illalla totuus alkoi kuitenkin valjeta. 

Olet aiheuttanut pakaroihini pieniä muistelmia joskus. Olemme yhdessä ihmetelleet valokuvia mustelmille hakatuista takamuksista. Olen kysynyt sinulta, että mitä ihmettä tuossa on pitänyt tehdä? Nyt tiedän. 

Kun illalla tajusin mustelmat pyllyssäni, minulle tuli vaikea olo. Tuli vahva tunne, etten halua, että kukaan näkee niitä. Ensimmäisenä ajattelin, etten halua Murun näkevän niitä. Sitten tajusin, etten oikeastaan halua näyttää niitä sinullakaan. Jokin kummallinen raja tuli vastaan ja kuitenkaan en edes tiedä onko se raja? Mustelmat tuntuvat vaikeilta. Kenties siksi, että ne ovat nyt ensimmäiset, oikeat, piiloteltavat jäljet siitä mikä minä oikein olen. Jossain hetkessä mustelmat tuntuvat kuin polttomerkiltä siitä, että olen nainen, joka haluaa kumppaninsa hakkaavan häntä kepillä. Tunsin jopa häpeää siitä mikä olen. 

Oloni on vaikea, mutta samalla me molemmat aivan varmasti tiedämme sen. Tässä ei ole raja. Tämä ei ollut liikaa. Tämä ei riitä. Vaikka se olisikin ollut liikaa nyt (mitä se ei ollut, se oli ihanaa), se ei riitä enää vuoden päästä. Se on kuin se kohtaus kirjasta Ensisolmu. Se, jonka kerroin ahdistaneen minua niin, että meinasin ajaa tien sivuun ja oksentaa. ”Ja sitten löydät itsesi tekemästä toinen toistaan hullumpia juttuja”. Olemme leikkineet noin vuoden.  Olemme kulkeneet reilun vuoden siitä, kun sanoit, ettet rajoittaisi liikkumistani ja olimme yhtä mieltä siitä, ettei piiskaaminen ole meidän juttu. Nyt on ok piiskata pylly mustelmille kepillä ja sanoa nauttivansa panosta, joka tapahtuu, kun toinen on melkein sammunut unilääkkeistä. Me molemmat tiedämme, ettei kysymys kuulu mitä nyt? 

Mitä vuoden päästä? Entä viiden?