Olen väsynyt. Aivan käsittämättömän väsynyt. Viime viikon työrupeama kulutti loppuun, imi kaikki voimat ja takki on aivan tyhjä. Tällä viikolla olisi tärkeää löytää voimia latautumiselle, koska ensi viikonloppuna olisi kaksi MEIDÄN menoamme. Kaksi SELLAISTA menoa.
Tänään, kun kiireisimmät, pakollisimmat hommat oli hoidettuna, vetäydyin pimeään sänkyyn ja pian tulit luokseni. Pidit minua sylissä, minä nukuin, torkahtelin. Jos joku olisi päivällä kysynyt, olisi sanonut, etten koe itseäni pätkääkään seksuaaliseksi. En usko, että kipinä voisi nyt syttyä. Olen vain tyhjä kuori ja loputtoman väsynyt.
Vaan niin siinä sitten kävi. Makasin puolihorroksessa sylissäsi ja mietin, että millaista se olisi. Jos makaisimmekin siinä alasti vierekkäin ja minä olisin ottanut nukahtamislääkkeitäni riittävästi tietääkseni sen, että uni tulee jossain kohtaa olinpa siihen valmis tai en. Kätesi vaeltaisivat vartalollani. Tuntisin niiden vaativuuden, mutta odottaisit, että lääkkeet alkavat vaikuttaa. Molemmat tietäisimme mitä olisikaan tapahtumassa. Puristaisit rintojani, nipistäisit nännejäni, ehkä purisitkin vähän. Tuntisin kivun. Tietäisit, että pian teet minulle juuri niin kuin haluat, enkä minä voi sille mitään. Ehkä kiinnittäisit minulle kahleet, ehkä pannankin. Pitäisit minua sylissäsi ja tietoisuuteni hiljalleen hiipuisi. Kenties havahtuisin, kun alkaisit panna minua, mutta jos jotain ymmärtäisinkin, niin sen, etten voi mitään. Olen täysin armoillasi ja siinä on hyvä, koska loppujen lopuksi sinä pidät minusta aina huolta.
Et usko miten paljon ajatus kiihotti minua. Olin väsymyksestä ja juuri nukutuista päiväunista tokkurassa. Fiilistelin ja halusin niin paljon. Tiedän, että tämä on fantasia, jonka toteutamme kyllä. Tiedän, että tämä on fantasia, joka voidaan elää todeksi vain hyvin harvoin.
Kaiken huippu on se, että puhuimme tästä fantasiasta ja siinä minulle vahvistui, että itseasiassa teimme sen jo eilen – osittain. Katsoimme telkkaria myöhään. Olin jotenkin ylikierroksilla, mieli ei rauhoittunut tavanomaisilla lääkkeillä (nukun siis lääkkeillä joka yö). Tiedostin, että minun on pakko saada nukuttua ja otin vahvemmat lääkkeet. Kun menimme sänkyyn, olin jo aivan valmis uneen.
Minulla on lähinnä hyvin hatara muistikuva siitä, että olin lähelläsi. Halusin sinua. Tunsin sinun haluavan minua. Tiesin mihin se johtaa. Muistan hatarasti kuinka tulit päälleni, mutta sen enempää en muista. Tuntui hivenen erikoiselta, kummalliselta kuunnella kuinka kerroit, mitä teimme viime yönä. Haluaisin tietää, miltä tuntuisi, millaisia muistoja minulle jäisi, jos ottaisin lääkkeet juuri ennen sänkyyn menoa. Jos yhdessä odottaisimme niiden vaikutusta. Saisin vaipua jonnekin valveen ja unen rajalle tietäen, että sinä teet juuri niin kuin saat minulle tehdä – ihan mitä haluat.
Kerrotko minulle sitten, mitä teit?
